Tänä lauantaina Helsingissä tulvii. Eduskuntatalon porteille vyöryy silloin viiden tuhannen hengen kulkue Ihmistulva, joka kasvattaa painetta tehokkaamman ilmastopolitiikan aikaansaamiseksi Suomessa. Tapahtuma on osa Maan ystävien vetämää Polttava Kysymys -ilmastokampanjaa, jonka tavoite on saada Suomeen (ja useisiin muihin Euroopan maihin) ilmastolaki.
Laki velvoittaisi nykyiset ja tulevat hallitukset vuotuisiin päästövähennyksiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomessa vähennykset olisivat viisi prosenttia vuodessa. Näin saavutettaisiin noin 40 % päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä, mikä olisi linjassa COP15-tavoitteiden kanssa. Tarkoitus on myös viitoittaa tietä muulle maailmalle, jotta kaikki sitoutuisivat vastaaviin päästörajoituksiin yhteisen globaalin ilmastosopimuksen muodossa.
Ihmistulva on samalla koko kansan ilmastofestari. Se käynnistyy Rautatientorilla puolenpäivän aikaan, ja ohjelmassa on niin hyvää ruokaa ja ohjelmaa kuin kiinnostavia bändejäkin. Tapahtuma on kaikille avoin. Tule siis mukaan!
maanantai 31. elokuuta 2009
perjantai 28. elokuuta 2009
Mallia naapurista
Lukijani ovat varmaan tässä kesäloman kuluessa kadonneet. Blogiahan pitäisi päivittää vähintään kerran viikossa. Nyt on vierähtänyt parisen kuukautta, ja vielä ilman ennakkovaroitusta. Aijai... Mutta en anna sen lannistaa. Loma oli pitkä ja hyvin ansaittu. Tämäkin blogi saattaa sitäpaitsi ennen pitkää vaihtua toiseen, jonka aihepiiri on hieman tarkemmin rajattu. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Mitä tulee vihreyteen, me suomalaiset voisimme kyllä ottaa mallia muista Pohjoismaista. Köpis aikoo hiilineutraaliksi kaupungiksi vuoteen 2025 mennessä, ja Tukholma kunnostautuu jauhamalla kotitalouksien biojätteistä biopolttoainetta liikenteen polttoaineeksi. Siellä keittiön viemärikaapista löytyy jätemylly, joka jauhaa jätteet suoraan käyttökelpoiseksi biopolttoaineen valmistusmateriaaliksi. Yksi seuraus tästä on se, että Tukholmassa on nyt 800 biopolttoaineella toimivaa kaupunkibussia. Heja Sverige! Aiheesta lisää päivän Hesarin paperiversiossa.
Ja nämähän eivät ole ainoita esimerkkejä. Tanskikset ja ruotsalaiset ovat kunnostautuneet oikein olan takaa jo useamman vuoden ajan. Tanskiksilla on tietysti omaa lehmää ojassa joulukuun ilmastohuippukokouksen takia. Mutta meidänkin lehmällä olisi siellä paikkansa. Olisi upeaa, jos Helsingistäkin ennen pitkää löytyisi kunnolliset pyöräkaistat ja biopolttoaineella tai sähköllä toimiva julkinen liikenne.
Mitä tulee vihreyteen, me suomalaiset voisimme kyllä ottaa mallia muista Pohjoismaista. Köpis aikoo hiilineutraaliksi kaupungiksi vuoteen 2025 mennessä, ja Tukholma kunnostautuu jauhamalla kotitalouksien biojätteistä biopolttoainetta liikenteen polttoaineeksi. Siellä keittiön viemärikaapista löytyy jätemylly, joka jauhaa jätteet suoraan käyttökelpoiseksi biopolttoaineen valmistusmateriaaliksi. Yksi seuraus tästä on se, että Tukholmassa on nyt 800 biopolttoaineella toimivaa kaupunkibussia. Heja Sverige! Aiheesta lisää päivän Hesarin paperiversiossa.
Ja nämähän eivät ole ainoita esimerkkejä. Tanskikset ja ruotsalaiset ovat kunnostautuneet oikein olan takaa jo useamman vuoden ajan. Tanskiksilla on tietysti omaa lehmää ojassa joulukuun ilmastohuippukokouksen takia. Mutta meidänkin lehmällä olisi siellä paikkansa. Olisi upeaa, jos Helsingistäkin ennen pitkää löytyisi kunnolliset pyöräkaistat ja biopolttoaineella tai sähköllä toimiva julkinen liikenne.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Without Concern for the Planet
Tässä pätkä ABC Newsin tuottamasta Earth 2100 -ohjelmasta. Sen pointti on visualisoida, miltä maailma saattaa näyttää 90 vuoden kuluttua, jos ilmastonmuutokseen ei reagoida versus että reagoidaan kunnolla. ABC News näytti koko ohjelman viime yönä Suomen aikaa; missasin, damn it. Pätkästä saa kuitenkin käsityksen, mistä ohjelmassa on kyse.
Tulevaisuuteen sijoitettu tarina on tehokas tapa konkretisoida, miksi ilmastotieteilijät ovat niin huolissaan. Ja he ovat huolissaan.
Mitä tulee aiemmin mainitsemiini CCS-tekniikoihin, juttelin niistä tänään erään ilmastoasiantuntijan kanssa. Hänen mukaansa kukaan ei varmuudella tiedä, mitkä CCS-tekniikoiden seuraukset ovat. Tämä johtuu siitä, että laskemia voidaan tehdä vain todennäköisyyksien avulla. Näissä todennäköisyyksissä on erittäin suuria epävarmuuksia.
Tulevaisuuteen sijoitettu tarina on tehokas tapa konkretisoida, miksi ilmastotieteilijät ovat niin huolissaan. Ja he ovat huolissaan.
Mitä tulee aiemmin mainitsemiini CCS-tekniikoihin, juttelin niistä tänään erään ilmastoasiantuntijan kanssa. Hänen mukaansa kukaan ei varmuudella tiedä, mitkä CCS-tekniikoiden seuraukset ovat. Tämä johtuu siitä, että laskemia voidaan tehdä vain todennäköisyyksien avulla. Näissä todennäköisyyksissä on erittäin suuria epävarmuuksia.
maanantai 1. kesäkuuta 2009
CCS-tekniikat eivät vakuuta
Luin tänään Hesarin jutun CCS-tekniikoista. Niiden idea on, että hiilidioksidipäästöt varastoidaan maan kuoreen vähintään 800 metrin syvyyteen sen sijaan, että ne pääsisivät ilmakehään. Hiilidioksidin vapautuminen ilmakehään on yksi suurimmista syistä sille, että ilmasto lämpenee. Hiilidioksidia tuottavat merkittävissä määrin esimerkiksi hiilivoimalat, eli CCS-tekniikoilla varastoitaisiin juuri näiden isojen saastuttajien tuottamia päästöjä.
Jopa IPCC on sitä mieltä, että CCS-tekniikat voivat olla yksi merkittävimmistä keinoista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Näin arvovaltaisen tahon mielipiteeseen on varmasti hyvä syy.
Silti minua, tavallista tallaajaa, epäilyttää tämä touhu.
Maapallo on elävä organismi, kuten ihminenkin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ehkä hieman kömpelö vertaus, mutta jos ihmisellä on kovin paha olla, ei kukaan psykologikaan suosittele pahan olon tunkemista mahdollisimman syvälle omaan sisimpään näkymättömiin. Paha olo pitää päästää ulos, siitä pitää vapautua. Pointti on vähentää asioita, jotka aiheuttavat pahaa oloa. Syvällekin tungettu paha olo on edelleen siellä, ja aiheuttaa ties minkälaisia reaktioita ja seurauksia elämän mittaan.
Tuntuu hirvittävän lyhytnäköiseltä tunkea ihmiskunnan jätöksiä maan kuoreen hautumaan erityisesti, kun emme todellakaan varmasti tiedä, mitä niille ajan mittaan tapahtuu. CCS-tekniikka tuntuu jälleen yhdeltä tavalta siirtää ongelmat täysin syyttömille tuleville sukupolville; omille lapsillemme.
Jopa IPCC on sitä mieltä, että CCS-tekniikat voivat olla yksi merkittävimmistä keinoista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Näin arvovaltaisen tahon mielipiteeseen on varmasti hyvä syy.
Silti minua, tavallista tallaajaa, epäilyttää tämä touhu.
Maapallo on elävä organismi, kuten ihminenkin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ehkä hieman kömpelö vertaus, mutta jos ihmisellä on kovin paha olla, ei kukaan psykologikaan suosittele pahan olon tunkemista mahdollisimman syvälle omaan sisimpään näkymättömiin. Paha olo pitää päästää ulos, siitä pitää vapautua. Pointti on vähentää asioita, jotka aiheuttavat pahaa oloa. Syvällekin tungettu paha olo on edelleen siellä, ja aiheuttaa ties minkälaisia reaktioita ja seurauksia elämän mittaan.
Tuntuu hirvittävän lyhytnäköiseltä tunkea ihmiskunnan jätöksiä maan kuoreen hautumaan erityisesti, kun emme todellakaan varmasti tiedä, mitä niille ajan mittaan tapahtuu. CCS-tekniikka tuntuu jälleen yhdeltä tavalta siirtää ongelmat täysin syyttömille tuleville sukupolville; omille lapsillemme.
lauantai 30. toukokuuta 2009
Miksi twiitata?
"Ei perkele, taas yksi uusi Internetsosiaalimediahärpäkesysteemi - Twitter."
Niin - mihin tätäkin uutta härpäkettä muka tarvitaan? Näin ajattelin vielä viikko sitten, ihmetellen mielessäni, ketä ihan oikeasti kiinnostaa ja kenellä on aikaa seurata sitä mitä kaiken maailman ihmiset puuhaavat ja ajattelevat päivät pitkät.
Sitten kuulin ystäväni ryhtyneen innokkaan bloggauksen ohessa twiittaajaksi (vai-mikä-se-nyt-on). OK, jos hänenlaisensa tyyppi on innostunut siitä, ehkä olen missannut jotain?
Ja sitten valkeni! Twitterin avulla voi - ilmeisesti - seurata itsen mielestä mielenkiintoisten ihmisten kommentteja, vinkkejä ja ajatuksia. Paskanpuhujat tai muuten vain epäkiinnostavat tyypit (eli most of them) voi sulkea ulkopuolelle. Sen sijaan saan tietää, mitä minun mielestäni kiinnostavat ihmiset ajattelevat. Heidän vinkkinsä esim. kiinnostavista saiteista kiinnostavat luultavasti minuakin.
Itselläni ei vielä ole Twitter-tiliä, mutta saatanpa sellaisen perustaa, ihan vaan nähdäkseni, pitääkö aavistus paikkansa. Ja niin, jos aihe kiinnostaa, mutta emmit vielä, lukaise tekstin alussa vinkattu Marko Polojärven juttu.
perjantai 29. toukokuuta 2009
Vihreitä matkailuvinkkejä!
Nokia ja Maailman luonnonsäätiö WWF ovat perustaneet yhdessä Green Explorer -verkkosivuston. Sivusto sisältää tietoa ja vinkkejä ekologisesta matkailusta. Oma versio löytyy sekä PC:lle että matkapuhelimelle.
Mielenkiintoista luettavaa, erityisesti kesälomia odotellessa. Maavalikoima ei tosin ole vielä valtava. Listan maista, kuten Suomesta, löytyy kuitenkin jokaisesta oma "Green Facts" osio, joka sisältää tietoa kyseisen maan kierrätyskäytännöistä, liikenteestä, luomuruokatarjonnasta jne.
Kyseessä on betaversio, eli homma on vielä kehitysvaiheessa. Silti ihan kiintoisa idea.
Mielenkiintoista luettavaa, erityisesti kesälomia odotellessa. Maavalikoima ei tosin ole vielä valtava. Listan maista, kuten Suomesta, löytyy kuitenkin jokaisesta oma "Green Facts" osio, joka sisältää tietoa kyseisen maan kierrätyskäytännöistä, liikenteestä, luomuruokatarjonnasta jne.
Kyseessä on betaversio, eli homma on vielä kehitysvaiheessa. Silti ihan kiintoisa idea.
Eräs visio
Tässä eräs kiinnostava video BBC:ltä. Aihe on "Green push for power in Europe" - eli vihreää visiointia siitä, miltä maailma ja erityisesti kaupungit voisivat tulevaisuudessa näyttää.
Tiivistettynä:
Vihreä elämäntapa lähtee liikkeelle arkipäivän valinnoista kuten kierrätyksestä ja pyöräilystä. Sen on oltava kokonaisvaltaista - tarvitaan kokonaan uudenlainen ajattelutapa. Lisäksi ruohonjuuritason ajattelun pitää heijastua ylöspäin yhteiskunnan päättäjiin ja valtaapitäviin asti.
Mitä tämä tarkoittaa käytännön arkielämässä? Vaikkapa aurinkopaneeleja taloissa, pyöräilyä yleisimpänä liikkumismuotona, vuokra-autoja omien autojen sijaan. Osa ajatuksista onkin varsin radikaaleja verrattuna nykyiseen meininkiin. Englannin ja Walesin vihreät ovat esimerkiksi sitä mieltä, että taloudellisen kasvun tavoitteesta voitaisiin kokonaan luopua.
Tiivistettynä:
Vihreä elämäntapa lähtee liikkeelle arkipäivän valinnoista kuten kierrätyksestä ja pyöräilystä. Sen on oltava kokonaisvaltaista - tarvitaan kokonaan uudenlainen ajattelutapa. Lisäksi ruohonjuuritason ajattelun pitää heijastua ylöspäin yhteiskunnan päättäjiin ja valtaapitäviin asti.
Mitä tämä tarkoittaa käytännön arkielämässä? Vaikkapa aurinkopaneeleja taloissa, pyöräilyä yleisimpänä liikkumismuotona, vuokra-autoja omien autojen sijaan. Osa ajatuksista onkin varsin radikaaleja verrattuna nykyiseen meininkiin. Englannin ja Walesin vihreät ovat esimerkiksi sitä mieltä, että taloudellisen kasvun tavoitteesta voitaisiin kokonaan luopua.
tiistai 26. toukokuuta 2009
Liten o söt
Yksi Helsingin helmistä on ehdottomasti tämä paikka:
Kyseessä on tietenkin iki-ihana Café Regatta Helsingin Taka-Töölössä Sibeliuspuiston ja Merimelojien majan välimaastossa.
Mökkeröinen on varsin söpö myös sisältäpäin...
...taulutila ei herkästi lopu...
...luomua löytyy ainakin aukioloajoista...
...linnutkin ovat tervetulleita...
...ja santsata saa!
Tällä visiitillä jäivät maistelut vähemmälle, mutta korvapuustit ovat kuulemma "törkeen hyviä". We'll be back.
Kyseessä on tietenkin iki-ihana Café Regatta Helsingin Taka-Töölössä Sibeliuspuiston ja Merimelojien majan välimaastossa.
Mökkeröinen on varsin söpö myös sisältäpäin...
...taulutila ei herkästi lopu...
...luomua löytyy ainakin aukioloajoista...
...linnutkin ovat tervetulleita...
...ja santsata saa!
Tällä visiitillä jäivät maistelut vähemmälle, mutta korvapuustit ovat kuulemma "törkeen hyviä". We'll be back.
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Puolueet torjuvat ilmastonmuutosta... niinkö?
Eilisessä Hesarissa oli vertailu puolueiden eurovaaliohjelmista. Jutun mukaan puolueet ovat keskenään yhtä mieltä siitä, että EU:n pitää valvoa rahoitusmarkkinoita ja torjua ilmastonmuutosta. Hieno homma. Mutta vain vihreät ja kristillisdemokraatit nimeävät ohjelmassaan selkeän numeerisen tavoitteen sille, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vuoteen 2020 mennessä. Vihreiden tavoite on 40 ja kd:n 30 prosenttia.
Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan kehittyneiden maiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Jos lämpenemistä ei saada rajoitettua alle kahteen asteeseen (ja siltä tällä hetkellä näyttää), seuraukset voivat olla todella katastrofaaliset.
Nämä ovat vaikeita asioita tavallisen tallaajan ymmärtää. Mutta näyttää siltä, että meidän olisi hyvä tehdä kaikki mitä voimme päästöjen vähentämiseksi. Jos emme ole varmoja, mitä tuleman pitää, ja varmojahan emme ole koskaan, niin eikö silloin kannattaisi toimia pahimman skenaarion mukaan? Maalaisjärjellä ajateltuna se olisi kaikista fiksuin veto silloin, jos ei oikein tiedä, mikä on totta, mutta tietää, että riskit ovat valtavat.
Ja meistähän se muutos lähtee. Itse ainakin äänestäjänä valitsen ehdokkaan jommastakummasta edellä mainitusta puolueesta. Olen nimittäin sitä mieltä, että ilmastonmuutos on vakavin uhka ei pelkästään maapallolle, vaan koko ihmiskunnalle. On kyse ihmiskunnan suojelusta. Talouskriisi kaikin mokomin, mutta on sitä eletty ennen pörssikurssejakin. Vaan onko eletty ennen puhdasta vettä ja ilmaa? Sitä sietää miettiä.
PS. Äänestys on yksi juttu, mutta jo arkipäivän valinnoilla voi vaikuttaa. Itse suosin varsinkin tähän aikaan vuodesta pyöräilyä liikkumismuotona. Se on niiiiiiin helppoa ja halpaa. Nyt edes pyörän huolto ei maksa paljon! Käykää kokeilemassa BikePolin pyörävajan palveluita. Aivan mahtavaa, suosittelen. Viidellä eurolla iki-ihana teekkari opastaa jopa meitä paatuneita humanisteja oman pyörän huollon saloihin. Sillä huolto ei ole vaikeaa, eikä kestä kauan. Suosittelen! Kyllä rullaa!
Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan kehittyneiden maiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Jos lämpenemistä ei saada rajoitettua alle kahteen asteeseen (ja siltä tällä hetkellä näyttää), seuraukset voivat olla todella katastrofaaliset.
Nämä ovat vaikeita asioita tavallisen tallaajan ymmärtää. Mutta näyttää siltä, että meidän olisi hyvä tehdä kaikki mitä voimme päästöjen vähentämiseksi. Jos emme ole varmoja, mitä tuleman pitää, ja varmojahan emme ole koskaan, niin eikö silloin kannattaisi toimia pahimman skenaarion mukaan? Maalaisjärjellä ajateltuna se olisi kaikista fiksuin veto silloin, jos ei oikein tiedä, mikä on totta, mutta tietää, että riskit ovat valtavat.
Ja meistähän se muutos lähtee. Itse ainakin äänestäjänä valitsen ehdokkaan jommastakummasta edellä mainitusta puolueesta. Olen nimittäin sitä mieltä, että ilmastonmuutos on vakavin uhka ei pelkästään maapallolle, vaan koko ihmiskunnalle. On kyse ihmiskunnan suojelusta. Talouskriisi kaikin mokomin, mutta on sitä eletty ennen pörssikurssejakin. Vaan onko eletty ennen puhdasta vettä ja ilmaa? Sitä sietää miettiä.
PS. Äänestys on yksi juttu, mutta jo arkipäivän valinnoilla voi vaikuttaa. Itse suosin varsinkin tähän aikaan vuodesta pyöräilyä liikkumismuotona. Se on niiiiiiin helppoa ja halpaa. Nyt edes pyörän huolto ei maksa paljon! Käykää kokeilemassa BikePolin pyörävajan palveluita. Aivan mahtavaa, suosittelen. Viidellä eurolla iki-ihana teekkari opastaa jopa meitä paatuneita humanisteja oman pyörän huollon saloihin. Sillä huolto ei ole vaikeaa, eikä kestä kauan. Suosittelen! Kyllä rullaa!
lauantai 23. toukokuuta 2009
Maailma on kylässä...
...ja vettä tulee kuin saavista kaatais. Ihana ihana Suomen kesä!
Kävin kuuntelemassa "Paskaduunista barrikadeille" -pamfletin tekijöiden haastattelun, eli lavalla olivat Anna-Reetta Korhonen ja Miikka Saukkonen. Erityisesti jäi mieleen se, kun he kertoivat miten Jyväskylässä palkataan helsinkiläisiä sairaanhoitajia vakituisille paikoille ja annetaan jyväskyläläisten hoitajien tyytyä kolmen kuukauden pätkäduuneihin. Näin saadaan paikkakunnalle uutta työvoimaa, mutta samalla säilyy reservi paikallisia sairaanhoitajia. Nämä eivät nimittäin kuitenkaan muuta pois, kun perhekin asuu Jyväskylässä.
Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten paskamaisesti pätkätyöläisiä voidaan kohdella. Olen itsekin tehnyt pätkää lähinnä elämäntilanteen takia, nyt valmistuneena on tähtäimessä vakkaripaikka. Syitä pätkätyön yleisyyteen on varmasti monia, mutta pitänee lukea tuo pamfletti niin ymmärtää asiaa paremmin. Itseäni kuitenkin ihmetyttää, että eikö pätkätyöläisten palkkaamisen luulisi olevan huono juttu organisaatiollekin? Kyllähän ihminen ihan eri tavalla sitoutuu silloin, kun saa vakituisen paikan. Silloin tuntee itsensä motivoituneemmaksi oppimaan organisaation tavoille ja tekee siis myös parempaa jälkeä. Näin ainakin itseni kohdalla.
PS.Huomenna on ihan pakko päästä kuulemaan iki-ihanaa Reinoa :)
Kävin kuuntelemassa "Paskaduunista barrikadeille" -pamfletin tekijöiden haastattelun, eli lavalla olivat Anna-Reetta Korhonen ja Miikka Saukkonen. Erityisesti jäi mieleen se, kun he kertoivat miten Jyväskylässä palkataan helsinkiläisiä sairaanhoitajia vakituisille paikoille ja annetaan jyväskyläläisten hoitajien tyytyä kolmen kuukauden pätkäduuneihin. Näin saadaan paikkakunnalle uutta työvoimaa, mutta samalla säilyy reservi paikallisia sairaanhoitajia. Nämä eivät nimittäin kuitenkaan muuta pois, kun perhekin asuu Jyväskylässä.
Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten paskamaisesti pätkätyöläisiä voidaan kohdella. Olen itsekin tehnyt pätkää lähinnä elämäntilanteen takia, nyt valmistuneena on tähtäimessä vakkaripaikka. Syitä pätkätyön yleisyyteen on varmasti monia, mutta pitänee lukea tuo pamfletti niin ymmärtää asiaa paremmin. Itseäni kuitenkin ihmetyttää, että eikö pätkätyöläisten palkkaamisen luulisi olevan huono juttu organisaatiollekin? Kyllähän ihminen ihan eri tavalla sitoutuu silloin, kun saa vakituisen paikan. Silloin tuntee itsensä motivoituneemmaksi oppimaan organisaation tavoille ja tekee siis myös parempaa jälkeä. Näin ainakin itseni kohdalla.
PS.Huomenna on ihan pakko päästä kuulemaan iki-ihanaa Reinoa :)
perjantai 22. toukokuuta 2009
Maailman sähkönkulutus laskuun
Maailman energiajärjestö IEA:n mukaan globaali sähkönkulutus kääntyy tänä vuonna 3,5 prosentin laskuun - ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1945. Mahtavaa!
Vaikka lasku johtuu taantumasta, se on merkki siitä, että sähkön- ja muutakin kulutusta on mahdollista vähentää. Kaikki riippuu pallontallaajien yhteisestä tahtotilasta.
Toki olisi vielä parempi, jos laskevan kulutuksen syy olisi ihmisten yhteinen ponnistus eikä olosuhteiden pakko. Kyseessä on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan :)
Vaikka lasku johtuu taantumasta, se on merkki siitä, että sähkön- ja muutakin kulutusta on mahdollista vähentää. Kaikki riippuu pallontallaajien yhteisestä tahtotilasta.
Toki olisi vielä parempi, jos laskevan kulutuksen syy olisi ihmisten yhteinen ponnistus eikä olosuhteiden pakko. Kyseessä on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan :)
torstai 21. toukokuuta 2009
Miksi blogata?
Itse ryhdyin aikoinaan bloggaamaan ihan vaan siksi, että se tuntui olevan "the juttu" sillä hetkellä. Ja on edelleen. Miksi näin? Google löysi kysymykseen monta vastausta, tässä muutama:
"Blogi on paras keino jakaa ammattimaisesti tietoa netissä." Itse en jaa ammattimaista tietoa, vaan omia ajatuksiani, silloin kun kykenen saattamaan ne muidenkin ehkä ymmärtämään muotoon. Toisaalta bloggaus on ainakin viestinnän alalla väline, jonka avulla voi luoda ammattimaisen ja silti rennon kuvan itsestään. Bloggaamalla voi saavuttaa nimeä, ja siten olla kiinnostava myös työnantajille. Minulta on työhaastattelussa kysytty, bloggaatko. Toinen kysymys on sitten se, onko juuri tämä blogi potentiaalisille työnantajille tarkoitettu...
"Ainoa keino oppia oikeasti itsestään on seurata omaa muutosta." Kyllä, juuri niin. Joskus on aika tuskallistakin lukea omia vanhoja kirjoituksia. Ziis, mitä vuodatusta.
"Oppia kirjoittamaan ytimekkäästi ja jäsentämään omia ajatuksia... Ja jopa vaikuttaa muiden ihmisten ajatuksiin... että joku saa johonkin asiaan uuden näkökulman jonkun tekstini ansiosta." Bloggauksella voi muuttaa maailmaa ja vaikuttaa toisten ajatuksiin, jos sattuu olemaan maailmanparantajatyyppiä. Sen avulla voi myös luoda ja käydä keskustelua itseä kiinnostavista aiheista.
Ja sama kiteytettynä: "Weblog on muistiinpanojen tallennuspaikka... henkilökohtaisen ajattelun paikka...keskustelupaikka." Näin.
Avoimena ihmisenä tunnistan kuitenkin liian suuren vuodatuksen vaaran. Minun ei tee mieli avautua koko elämästäni. Egoa ei myöskään tee mieli kasvattaa, saati saattaa hommaa siihen pisteeseen jossa bloggaamista on pakko tehdä. Siedän huonosti pakkoja muutenkaan. Jos en kykene harrastamaan jotakin asiaa säännöllisesti kerran viikossa samassa paikassa samaan aikaan ja ilman ahdistusta, onko bloggaus minun juttu? Ehkä se on, kaikkihan riippuu siitä, miten asiaan suhtautuu. Lopettaa voi koska vaan. Sillä asenteella hommaa on ihan kiva jatkaakin.
"Blogi on paras keino jakaa ammattimaisesti tietoa netissä." Itse en jaa ammattimaista tietoa, vaan omia ajatuksiani, silloin kun kykenen saattamaan ne muidenkin ehkä ymmärtämään muotoon. Toisaalta bloggaus on ainakin viestinnän alalla väline, jonka avulla voi luoda ammattimaisen ja silti rennon kuvan itsestään. Bloggaamalla voi saavuttaa nimeä, ja siten olla kiinnostava myös työnantajille. Minulta on työhaastattelussa kysytty, bloggaatko. Toinen kysymys on sitten se, onko juuri tämä blogi potentiaalisille työnantajille tarkoitettu...
"Ainoa keino oppia oikeasti itsestään on seurata omaa muutosta." Kyllä, juuri niin. Joskus on aika tuskallistakin lukea omia vanhoja kirjoituksia. Ziis, mitä vuodatusta.
"Oppia kirjoittamaan ytimekkäästi ja jäsentämään omia ajatuksia... Ja jopa vaikuttaa muiden ihmisten ajatuksiin... että joku saa johonkin asiaan uuden näkökulman jonkun tekstini ansiosta." Bloggauksella voi muuttaa maailmaa ja vaikuttaa toisten ajatuksiin, jos sattuu olemaan maailmanparantajatyyppiä. Sen avulla voi myös luoda ja käydä keskustelua itseä kiinnostavista aiheista.
Ja sama kiteytettynä: "Weblog on muistiinpanojen tallennuspaikka... henkilökohtaisen ajattelun paikka...keskustelupaikka." Näin.
Avoimena ihmisenä tunnistan kuitenkin liian suuren vuodatuksen vaaran. Minun ei tee mieli avautua koko elämästäni. Egoa ei myöskään tee mieli kasvattaa, saati saattaa hommaa siihen pisteeseen jossa bloggaamista on pakko tehdä. Siedän huonosti pakkoja muutenkaan. Jos en kykene harrastamaan jotakin asiaa säännöllisesti kerran viikossa samassa paikassa samaan aikaan ja ilman ahdistusta, onko bloggaus minun juttu? Ehkä se on, kaikkihan riippuu siitä, miten asiaan suhtautuu. Lopettaa voi koska vaan. Sillä asenteella hommaa on ihan kiva jatkaakin.
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Kevyttä elämää
Mikä siinä on; täällä Belgiassa elämä vaan tuntuu niin helpolta ja elämänmakuiselta. Tänne tullessani pääsin välittömästi samaan kevyeen moodiin kuin itse ulkomailla asuessani. Kyse ei ole pelkästään siitä, että olen lomailemassa. Täällä asiat vaan jotenkin soljuvat helpommin, koko elämä soljuu.
Ehkä kyse on kaaoksen hyväksymisestä. Esimerkiksi liikenne on paljon sekavampaa kuin Suomessa, silti kukaan ei edes yritä käyttää kovin paljon energiaa sen hallitsemiseen. Eihän kaaosta voikaan hallita :) Kaaos vaan hyväksytään ja annetaan sen olla, luovitaan parhaalla ja mahdollisimman vähän energiaa käyttäen siihen suuntaan mihin itse ollaan menossa.
Vielä etelämmäs mennessä kaaos vaan lisääntyy, ja samoin rento asenne sitä kohtaan. Mutta kun tullaan pohjoiseen Suomeen, asiat ovat lentokentältä lähtien surullisen ahdistavassa järjestyksessä. Se järjestys sekä rauhoittaa, koska tietää, että kaikki vaan ikään kuin toimii, mutta myös ahdistaa, koska se pakottaa kaikki samaan järjestyksen (tai sen illuusion) muottiin. Syy omaan ajoittaiseen Suomiahdistukseeni löytyy varmasti pitkälti järjestysilluusion muottiin ahtautumisesta.
Ehkäpä lamakin ahdistaa meitä suomalaisia enemmän sen takia, että olemme tuudittautuneet kuvittelemaan, että meistä pidetään huolta ja asiat aina toimivat. Suomalaisethan ovat tutkimustenkin mukaan paljon auktoriteettiuskoisempia kuin muut eurooppalaiset. Oikeasti asiat eivät kuitenkaan aina toimi. Esim. lama saattaa tulla jopa meidän pieneen suloiseen lintukotoilluusioomme.
Täällä kyseisen illuusion harso on paljon ohuempi. Hengittäminen on sen myötä helpompaa.
Ehkä kyse on kaaoksen hyväksymisestä. Esimerkiksi liikenne on paljon sekavampaa kuin Suomessa, silti kukaan ei edes yritä käyttää kovin paljon energiaa sen hallitsemiseen. Eihän kaaosta voikaan hallita :) Kaaos vaan hyväksytään ja annetaan sen olla, luovitaan parhaalla ja mahdollisimman vähän energiaa käyttäen siihen suuntaan mihin itse ollaan menossa.
Vielä etelämmäs mennessä kaaos vaan lisääntyy, ja samoin rento asenne sitä kohtaan. Mutta kun tullaan pohjoiseen Suomeen, asiat ovat lentokentältä lähtien surullisen ahdistavassa järjestyksessä. Se järjestys sekä rauhoittaa, koska tietää, että kaikki vaan ikään kuin toimii, mutta myös ahdistaa, koska se pakottaa kaikki samaan järjestyksen (tai sen illuusion) muottiin. Syy omaan ajoittaiseen Suomiahdistukseeni löytyy varmasti pitkälti järjestysilluusion muottiin ahtautumisesta.
Ehkäpä lamakin ahdistaa meitä suomalaisia enemmän sen takia, että olemme tuudittautuneet kuvittelemaan, että meistä pidetään huolta ja asiat aina toimivat. Suomalaisethan ovat tutkimustenkin mukaan paljon auktoriteettiuskoisempia kuin muut eurooppalaiset. Oikeasti asiat eivät kuitenkaan aina toimi. Esim. lama saattaa tulla jopa meidän pieneen suloiseen lintukotoilluusioomme.
Täällä kyseisen illuusion harso on paljon ohuempi. Hengittäminen on sen myötä helpompaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
