Tänä lauantaina Helsingissä tulvii. Eduskuntatalon porteille vyöryy silloin viiden tuhannen hengen kulkue Ihmistulva, joka kasvattaa painetta tehokkaamman ilmastopolitiikan aikaansaamiseksi Suomessa. Tapahtuma on osa Maan ystävien vetämää Polttava Kysymys -ilmastokampanjaa, jonka tavoite on saada Suomeen (ja useisiin muihin Euroopan maihin) ilmastolaki.
Laki velvoittaisi nykyiset ja tulevat hallitukset vuotuisiin päästövähennyksiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomessa vähennykset olisivat viisi prosenttia vuodessa. Näin saavutettaisiin noin 40 % päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä, mikä olisi linjassa COP15-tavoitteiden kanssa. Tarkoitus on myös viitoittaa tietä muulle maailmalle, jotta kaikki sitoutuisivat vastaaviin päästörajoituksiin yhteisen globaalin ilmastosopimuksen muodossa.
Ihmistulva on samalla koko kansan ilmastofestari. Se käynnistyy Rautatientorilla puolenpäivän aikaan, ja ohjelmassa on niin hyvää ruokaa ja ohjelmaa kuin kiinnostavia bändejäkin. Tapahtuma on kaikille avoin. Tule siis mukaan!
maanantai 31. elokuuta 2009
perjantai 28. elokuuta 2009
Mallia naapurista
Lukijani ovat varmaan tässä kesäloman kuluessa kadonneet. Blogiahan pitäisi päivittää vähintään kerran viikossa. Nyt on vierähtänyt parisen kuukautta, ja vielä ilman ennakkovaroitusta. Aijai... Mutta en anna sen lannistaa. Loma oli pitkä ja hyvin ansaittu. Tämäkin blogi saattaa sitäpaitsi ennen pitkää vaihtua toiseen, jonka aihepiiri on hieman tarkemmin rajattu. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Mitä tulee vihreyteen, me suomalaiset voisimme kyllä ottaa mallia muista Pohjoismaista. Köpis aikoo hiilineutraaliksi kaupungiksi vuoteen 2025 mennessä, ja Tukholma kunnostautuu jauhamalla kotitalouksien biojätteistä biopolttoainetta liikenteen polttoaineeksi. Siellä keittiön viemärikaapista löytyy jätemylly, joka jauhaa jätteet suoraan käyttökelpoiseksi biopolttoaineen valmistusmateriaaliksi. Yksi seuraus tästä on se, että Tukholmassa on nyt 800 biopolttoaineella toimivaa kaupunkibussia. Heja Sverige! Aiheesta lisää päivän Hesarin paperiversiossa.
Ja nämähän eivät ole ainoita esimerkkejä. Tanskikset ja ruotsalaiset ovat kunnostautuneet oikein olan takaa jo useamman vuoden ajan. Tanskiksilla on tietysti omaa lehmää ojassa joulukuun ilmastohuippukokouksen takia. Mutta meidänkin lehmällä olisi siellä paikkansa. Olisi upeaa, jos Helsingistäkin ennen pitkää löytyisi kunnolliset pyöräkaistat ja biopolttoaineella tai sähköllä toimiva julkinen liikenne.
Mitä tulee vihreyteen, me suomalaiset voisimme kyllä ottaa mallia muista Pohjoismaista. Köpis aikoo hiilineutraaliksi kaupungiksi vuoteen 2025 mennessä, ja Tukholma kunnostautuu jauhamalla kotitalouksien biojätteistä biopolttoainetta liikenteen polttoaineeksi. Siellä keittiön viemärikaapista löytyy jätemylly, joka jauhaa jätteet suoraan käyttökelpoiseksi biopolttoaineen valmistusmateriaaliksi. Yksi seuraus tästä on se, että Tukholmassa on nyt 800 biopolttoaineella toimivaa kaupunkibussia. Heja Sverige! Aiheesta lisää päivän Hesarin paperiversiossa.
Ja nämähän eivät ole ainoita esimerkkejä. Tanskikset ja ruotsalaiset ovat kunnostautuneet oikein olan takaa jo useamman vuoden ajan. Tanskiksilla on tietysti omaa lehmää ojassa joulukuun ilmastohuippukokouksen takia. Mutta meidänkin lehmällä olisi siellä paikkansa. Olisi upeaa, jos Helsingistäkin ennen pitkää löytyisi kunnolliset pyöräkaistat ja biopolttoaineella tai sähköllä toimiva julkinen liikenne.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Without Concern for the Planet
Tässä pätkä ABC Newsin tuottamasta Earth 2100 -ohjelmasta. Sen pointti on visualisoida, miltä maailma saattaa näyttää 90 vuoden kuluttua, jos ilmastonmuutokseen ei reagoida versus että reagoidaan kunnolla. ABC News näytti koko ohjelman viime yönä Suomen aikaa; missasin, damn it. Pätkästä saa kuitenkin käsityksen, mistä ohjelmassa on kyse.
Tulevaisuuteen sijoitettu tarina on tehokas tapa konkretisoida, miksi ilmastotieteilijät ovat niin huolissaan. Ja he ovat huolissaan.
Mitä tulee aiemmin mainitsemiini CCS-tekniikoihin, juttelin niistä tänään erään ilmastoasiantuntijan kanssa. Hänen mukaansa kukaan ei varmuudella tiedä, mitkä CCS-tekniikoiden seuraukset ovat. Tämä johtuu siitä, että laskemia voidaan tehdä vain todennäköisyyksien avulla. Näissä todennäköisyyksissä on erittäin suuria epävarmuuksia.
Tulevaisuuteen sijoitettu tarina on tehokas tapa konkretisoida, miksi ilmastotieteilijät ovat niin huolissaan. Ja he ovat huolissaan.
Mitä tulee aiemmin mainitsemiini CCS-tekniikoihin, juttelin niistä tänään erään ilmastoasiantuntijan kanssa. Hänen mukaansa kukaan ei varmuudella tiedä, mitkä CCS-tekniikoiden seuraukset ovat. Tämä johtuu siitä, että laskemia voidaan tehdä vain todennäköisyyksien avulla. Näissä todennäköisyyksissä on erittäin suuria epävarmuuksia.
Tunnisteet:
CCS-tekniikat,
Earth 2100,
Ilmastonmuutos,
Ympäristö
maanantai 1. kesäkuuta 2009
CCS-tekniikat eivät vakuuta
Luin tänään Hesarin jutun CCS-tekniikoista. Niiden idea on, että hiilidioksidipäästöt varastoidaan maan kuoreen vähintään 800 metrin syvyyteen sen sijaan, että ne pääsisivät ilmakehään. Hiilidioksidin vapautuminen ilmakehään on yksi suurimmista syistä sille, että ilmasto lämpenee. Hiilidioksidia tuottavat merkittävissä määrin esimerkiksi hiilivoimalat, eli CCS-tekniikoilla varastoitaisiin juuri näiden isojen saastuttajien tuottamia päästöjä.
Jopa IPCC on sitä mieltä, että CCS-tekniikat voivat olla yksi merkittävimmistä keinoista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Näin arvovaltaisen tahon mielipiteeseen on varmasti hyvä syy.
Silti minua, tavallista tallaajaa, epäilyttää tämä touhu.
Maapallo on elävä organismi, kuten ihminenkin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ehkä hieman kömpelö vertaus, mutta jos ihmisellä on kovin paha olla, ei kukaan psykologikaan suosittele pahan olon tunkemista mahdollisimman syvälle omaan sisimpään näkymättömiin. Paha olo pitää päästää ulos, siitä pitää vapautua. Pointti on vähentää asioita, jotka aiheuttavat pahaa oloa. Syvällekin tungettu paha olo on edelleen siellä, ja aiheuttaa ties minkälaisia reaktioita ja seurauksia elämän mittaan.
Tuntuu hirvittävän lyhytnäköiseltä tunkea ihmiskunnan jätöksiä maan kuoreen hautumaan erityisesti, kun emme todellakaan varmasti tiedä, mitä niille ajan mittaan tapahtuu. CCS-tekniikka tuntuu jälleen yhdeltä tavalta siirtää ongelmat täysin syyttömille tuleville sukupolville; omille lapsillemme.
Jopa IPCC on sitä mieltä, että CCS-tekniikat voivat olla yksi merkittävimmistä keinoista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Näin arvovaltaisen tahon mielipiteeseen on varmasti hyvä syy.
Silti minua, tavallista tallaajaa, epäilyttää tämä touhu.
Maapallo on elävä organismi, kuten ihminenkin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ehkä hieman kömpelö vertaus, mutta jos ihmisellä on kovin paha olla, ei kukaan psykologikaan suosittele pahan olon tunkemista mahdollisimman syvälle omaan sisimpään näkymättömiin. Paha olo pitää päästää ulos, siitä pitää vapautua. Pointti on vähentää asioita, jotka aiheuttavat pahaa oloa. Syvällekin tungettu paha olo on edelleen siellä, ja aiheuttaa ties minkälaisia reaktioita ja seurauksia elämän mittaan.
Tuntuu hirvittävän lyhytnäköiseltä tunkea ihmiskunnan jätöksiä maan kuoreen hautumaan erityisesti, kun emme todellakaan varmasti tiedä, mitä niille ajan mittaan tapahtuu. CCS-tekniikka tuntuu jälleen yhdeltä tavalta siirtää ongelmat täysin syyttömille tuleville sukupolville; omille lapsillemme.
Tunnisteet:
CCS-tekniikat,
Huomiot,
Ilmastonmuutos,
Ympäristö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)